Suomi-koulujen tarkoituksena on tukea lasten suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimista sekä hankitun kielitaidon säilyttämistä. Positiivisena sivutuotteena Suomi-koulut antavat etenkin ulkosuomalaisille äideille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja verkostoitua.
Itse olin asunut jo kauan Pariisissa eikä suomalainen seura kiinnostanut, mutta lasten tullessa kuvioihin heräsi yllättäen uusi kiinnostus omaa äidinkieltä, kulttuuria ja jopa maanmiehiä kohtaan - tai pikemminkin maannaisia. Esikoista odottaessani herätin hilpeyttä suurlähetystön Suomi-koulua käsittelevässä kokouksessa (kouluun otetaan 3v täyttäneet), roikuin Vauva-lehden nettipalstalla urkkimassa miten kotimaisen odottajan arki erottui täkäläisestä (aika radikaalisti, ja silti sama häkeltyneen onnellinen perusvire yhdisti kaikkia) ja sovin sokkotreffit toisen pariisilais-suomalaisen odottajan kanssa. Kerrassaan outoa käyttäytymistä.
Sittemmin minusta sukeutui Suomi-koulun bloggaaja, ja ehdin lanseeraamaan myös Pariisin Piiperoitten blogin, kunnes omat piiperoni kasvoivat ulos konseptista ja piiperot jatkoivat piipertelyä omalla tahollaan. Kaiken tämän nettiaktiviteetin sekä Suomi-koulun äitien myötä minulla on nyt yliveto pariisilaisjengi suomalaisia mimmejä, ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti kaupungilla drinksuilla ja illallisilla - parhaimmissa tapauksissa muotinäytöksissä ja showroom-kutsuilla, välillä DesignTORIlla ja kohokohtana tietenkin se kuuluisa Pariisin suomalaisblogimiitti !
Huomenna isompi pligatsuni täyttää 9v, ja lähtee kesälomalla pikkuveljen kanssa ulkosuomalaisten kesäleirille Suomessa. Olen iloinen ja ylpeä voidessani välittää oman kotimaani kallisarvoisia arvoja lapsilleni, ja kotimainen verkostoni tukee tätä korvaamattomalla tavalla. Löydämme näin ym kesäleirin, suomalaisen babysitterin, terassiseuraa minulle ja vaihtelemme suomenkielisiä kirjoja sekä lehtiä.
Kiitos teille, ihanaiset !
* * *
Habitant Paris depuis longtemps, je ne recherchais pas particulièrement la compagnie des compatriotes - or mon comportement changea radicalement avant l'arrivée des enfants. Présente à une réunion d'info d'Ecole finlandaise à l'ambassade alors que j'étais tout juste enceinte du premier (pour l'inscrire pour ses 3 ans...), accro au site de discussion d'un magazine "bébé" pour comparer les recommendations des deux pays, allant jusqu'à une blind-date avec une compatriote également enceinte rencontrée sur ce site... parfaitement bizarre.
Ensuite je suis devenue la bloggeuse officielle de l'Ecole finlandaise de Paris [FI], et j'ai même lancé le blog des petits Finlandais de Paris [FI]. En plus de mon propre blog, ces activités m'ont permis de trouver ma petite bande de Finlandaises avec qui on se retrouve avec une irrégularité régulière : parfois lors des défiles de mode ou cocktails showroom, autour d'un événement DesignTORIlla sans oublier le fameux rdv des bloggeuses finlandaises de Paris !
Demain mon pligaa aîné va avoir 9 ans, et partira cet été en colonie de vacances en Finlande avec son petit frère. Je suis ravie et fière de pouvoir leur transmettre la culture de mon pays natal, et mon réseau de compatriotes est d'une aide précieuse pour cela. Ainsi nous avons trouvé cette colonie de vacances, une babysitter finlandaise pour le reste de l'année scolaire, de la compagnie pour mes sorties et aussi des livres et des magazines finlandais échangés lors de nos retrouvailles.
Merci mes réseauteuses adorées !*
*Majoritairement féminines, alors le feminin l'emporte même dans la langue de Molière !
Jeu de briques
Snake
Pacman
Bubble