Missattuja kutsumuksia / Vocations manquées

Ammatinvalinnanohjauksessa (suomessa on sitten ihania sanahirviöitä) tulisi kysyä päällimmäisenä minkä tekemisestä nauttii, eikä välttämättä mitä osaa tehdä hyvin.

Alaluokilla lempiaineitani olivat maantiede ja englanti sekä kielet ylipäätään (tunnetuin seurauksin). Pidän kirjoittamisesta ; ainekirjoitus, esseitten rustaaminen ja romaaninraakileet jotka päätyivät kaikki tuleen - ja viime vuosina blogipostaukset.

Nykyisessä työpaikassani kirjoitan paljon, usein englanniksi mutta lähinnä teknistä tai tiedotusluonteista tekstiä. Harvoin tarvitaan mielikuvitusta ja tyylitaiteilut säästän oman kerroksen sisärenkaalle. Onnistun kuitenkin tyydyttävästi lobbaamaan eksoottista kotimaatani ja viljelen sanasta-sanaan käännöksiä ja sananparsia. Nuorempana kismitti kun ihmiset luulivat kotimaani olevan entinen itäblokin maa ja "Helsinskin" kaduilla vaeltavan jääkarhuja - nyt osaan kääntää erilaisuuteni ja erikoisuuteni edukseni, vitsailen valaanpyynnistä ja ristiretkeläisten kohtaloista maassamme. (Olen kerroksen ekoterroristi, joten valaat tietävät olevansa turvassa.)

Ennen joulua sisäinen journalistini ja satuilijani pääsi valloilleen tehdessämme työkaverin läksiäisiin Elle-lehdestä parannettua versiota. Harvoin olen nauttinut projektipäällikkönä olemisesta niin paljon, hoputtaen sisällöntuottajiani deadline-möröllä ja photoshoppaillen mainoksiin tuttuja naamoja ja hauskoja yksityiskohtia.

Oikeat Ellet vapiskoon ; en ole sanonut vielä viimeistä sanaani...

Quand un enfant s'interroge sur son futur métier, ne devrait-on lui souffler plutôt de s'orienter vers ce qu'il aime faire, et non vers les matières où il excelle ?

Petite, mes matières préférées étaient la géographie et l'anglais ainsi que les langues en général (aux conséquences qu'on connaît...). J'aimais également écrire ; les petites histoires en cours de finnois, les essais et même les ébauches de romans qui terminaient invariablement dans le feu - et ces dernières années le blog.

Dans mes fonctions actuelles je produis principalement du contenu technique ou informatif, réservant les exercices de style et les pirouettes de fantaisie au cercle fermé de notre étage. J'arrive toutefois à promouvoir ma Finlande natale et mes origines exotiques, en parsemant mes propos de traductions mot-à-mot et de dictons des anciens, les uns plus farfelus que les autres. Plus jeune, je m'agaçais de voir que les étrangers prenaient la Finlande pour un pays communiste et imaginaient des ours polaires dans les rues de "Helsinski", mais maintenant j'ai appris à jouer de ma différence et même d'en rajouter.

Mon projet préféré de ces derniers temps fut de jouer aux rédacteurs en chef pour la confection d'un faux Elle pour le départ d'une copine de bureau. Je pris plaisir de harceler mes rédacteurs improvisés, de photoshopper des pubs en leur donnant des visages familiers et de remplir la maquette d'articles susceptibles d'intéresser voire d'émouvoir la victime. Que la rédaction de Elle Finlande tremble ; je n'ai pas dit mon dernier mot !